Syyskuun kasvit aroniat ja piiskut

Vuoden 2010 syyskuun kasvit ovat aroniat ja piiskut. Kun pensasryhmiin ja -aidanteisiin halutaan syksyllä värien leiskuntaa, kannattaa istuttaa aronioita. Lisäksi niiden marjoista saa mehua ja hilloa. Keltakukkaiset piiskut ovat perinteisiä perennoja eli monivuotisia kukkakasveja. Ne menestyvät koko Suomessa, ja myöhäisimmät lajikkeet kukkivat talven tuloon saakka.

Kuukauden kasvit nimeää Taimistoviljelijät ry. Kutakin kasvukauden kuukautta kohden valitaan yksi puuvartinen ja yksi perennalaji tai -suku.

Aroniat syksyn värikkäimpiä pensaita

Aroniat ovat pari metriä korkeita pensaita, jotka sopivat parhaiten vapaasti kasvaviin aidanteisiin ja pensasryhmiin. Pienellä tontilla jo yksi pensas saattaa riittää. Aroniat ovat komeimmillaan syksyllä, kun kiiltävät lehdet saavat hehkuvan punaisen tai oranssinkeltaisen ruska-asunsa. Syyskesällä kypsyvät myös talouskäyttöön soveltuvat mustat marjat. Niistä voi tehdä mehua tai hilloa yksinään tai vaikkapa omeniin yhdistettynä. Aronian marjat värjäävät hillon punaiseksi. Parhaiten ravintokasviksi soveltuu marja-aronia ’Viking’, jolla on Aronia-suvun isoimmat ja makeimmat marjat. Koristearonialla (Aronia x prunifolia) on happamammat marjat ja pienemmät lehdet.

Kesäkuussa aronioiden oksia koristavat valkoiset, miedosti tuoksuvat kukinnot. Pensaat ovat hyvin terveitä, joten mikään kasvintuhooja ei pilaa kiiltävän tummanvihreän lehdistön ulkonäköä. Kun aroniat saavat kasvaa aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla runsasmultaisessa maassa, ne viihtyvät erinomaisesti Oulun korkeudella saakka. Vanha pensas nuorennetaan harventamalla vanhimpia versoja.

Piiskut kukkivat talveen

Varhaisimmat tarhapiiskut (Solidago-risteymät) kukkivat jo heinä–elokuun vaihteessa. Myöhäisimmät tarhapiiskun lajikkeet ja kanadanpiisku (Solidago canadensis) puhkeavat kukkaan yleensä syyskuussa, jolloin keltaisia kukkia avautuu ensilumiin saakka. Ne suovat mettä sekä päivä- että yöperhosille. Kanadanpiiskua tiedetään kasvaneen maassamme jo 1700-luvun puolivälissä.

Etenkin reilun metrin korkuinen kanadanpiisku leviää voimakkaasti maanalaisten rönsyjen avulla, joten se sopii omaksi ryhmäkseen tai muiden isojen perennojen seuraan. Tarhapiiskut ovat 30–100 senttiä korkeita lajikkeesta riippuen. Pienimmät tarhapiiskut kasvavat niin hillitysti, että ne voi istuttaa lähes mihin tahansa kukkaryhmään.

Piiskut ovat ilmastollisesti hyvin kestäviä. Ne kukkivat ahkerimmin aurinkoisilla ja osittain varjoisilla paikoilla. Kanadan- ja tarhapiiskut suosivat hikevää runsasmultaista maata, jossa ne eivät kärsi härmästä. Hyvinkin kuivalle paikalle taas sopii luonnonvarainen kultapiisku (Solidago virgaurea). Se puhkeaa kukkaan Etelä-Suomessa jo kesäkuussa, pohjoisempana keskikesällä.