Kasvialueet

Pensaiden ja puiden leikkaus

Nuoren lehtipensaan hoitoleikkaus

Kun pensas on juurtunut ja alkanut kasvaa, sitä ei tarvitse leikata välttämättä moneen vuoteen. Riittää kun varhain keväällä pensaasta poistetaan 

1. lumen maahan painamat versot,
2. liian tiheässä olevat ja toisia oksia hankaavat versot,
3. katkenneet, sairaat ja kuolleet versot.

Pensaan nuorentaminen alasleikkaamalla

Jopa vuosittaisista hoitoleikkauksista huolimatta pensaat tulevat jossain vaiheessa niin vanhoiksi, että ne on hyvä ”uusia”. Vanha pensas kukkii huonosti, oksat sammaloituvat ja kuolevat; pensas näyttää harvalta kun oksille puhkeaa niukasti lehtiä.

Pensas nuorennetaan joko leikkaamalla alas tai poistamalla vanhimpia haaroja. Alasleikkaus soveltuu pensaille, jotka versovat runsaasti leikkauksen jälkeen (mm. pihlaja-angervo, heisiangervo, pensashanhikki). Se sopii myös lajeille, jotka kukkivat jo samana kesänä (koivu- ja keijuangervo, pallohortensia) sekä piikkisille pensaille, joita on lähes mahdoton harventaa.

Alasleikkauksessa kaikki versot katkaistaan pensaan koosta riippuen 10–30 sentin korkeudelta maanpinnasta. Toimenpide tehdään aina keväällä ennen lehtisilmujen avautumista.

Pensaan nuorentaminen oksia harventamalla

Pensas saadaan uusiutumaan varmimmin poistamalla siitä vanhimmat versot. Näin pensas kukkii myös nuorennusleikkausta seuraavana kesänä. Nuorennus harventamalla sopiikin erityisen hyvin lajeille, jotka kukkivat vanhoilla versoilla ts. niiden kukkasilmut ovat kehittyneet edellisenä kesänä. Tällaisia ovat kaikki varhain keväällä kukkivat lajit, kuten norjanangervo ja onnenpensaat.

Myös lajit, jotka kukkivat hyvin vanhoilla versoilla tai kasvattavat vain niukasti juurivesoja, hyötyvät vanhimpien oksien harventamisesta. Tällaisia ovat pähkinäpensas, syreenit ja tuomipihlajat.

Nuoren lehtipuun hoitoleikkaus

Puut kannattaa leikata nuorina. Leikkaustarve vaihtelee lajeittain: esimerkiksi koivuja leikataan äärimmäisen harvoin, kun taas vaahterat, jalopähkinät ja hevoskastanja kasvattavat helposti liian painavia, repeämiselle alttiita haaroja.

Mahdollisesti poistettavia versoja ovat 

1. kilpalatva
2. latvuksen sisään kasvava oksa, joka hankaa jossain vaiheessa muita oksia
3. liian alhaalla sijaitseva oksa, sillä puun alta pitää yleensä mahtua kulkemaan
4. puun tyvestä tai rungon alaosasta kasvavat versot
5. juurivesat

Kuolleet ja vaurioituneet versot voi poistaa milloin tahansa, mutta muutoin turvallisin leikkausajankohta on pääsääntöisesti varhainen kevät ennen lehtisilmujen avautumista. Latvuksen rakennekin näkyy selvästi. Jopa voimakkaasti keväällä mahlaa vuotavia puita voi leikata tähän aikaan, kunhan leikkaushaavat pysyvät pieninä. Jos poistettavat oksat ovat suuria, mahlavuodosta kärsivät lajit – vaahterat, jalopähkinät, hevoskastanja, kirsikat, luumut – leikataan vasta elokuussa.

Painavien oksien leikkaus

Iso oksa poistetaan vaiheittain – ei suoraan rungon vierestä sahaten, jolloin putoava oksa repii mennessään puun kuoren!

Oksaa sahataan ensin 

1. alapuolelta, sitten
2. yläpuolelta. Oksa katkeaa näin kauempaa rungosta ja jäljelle jäävä kevyt
3. tynkä poistetaan läheltä runkoa.

Paksunnoksena erottuva oksakaulus pitää jättää, sillä se suojaa puuta lahottajasieniltä. Lisäksi haava jää näin mahdollisimman pieneksi. Toisaalta puuhun ei saa jättää oksan tynkää, koska se estää haavan umpeen kasvamisen.