Luonnonmukaisen puutarhan sipulikukat
Monet sipulikukat leviävät puutarhassa
Monet sipulikukat viihtyvät ja leviävät itsestään puutarhassa, jossa hoito ei ole kovin intensiivistä. Luonnonomaisessa puutarhassa saattavat viihtyä monet luonnonvaraiset sipulikasvit, kuten valkovuokot, keltavuokot, kielot. Lehtometsien ja kosteiden niittyjen kasvi, kirjavapikarililja, viihtyy sopivissa paikoissa mantereellakin, vaikka on luonnonvarainen vain Ahvenanmaalla.
Luonnonvaraisesti leviävät sipulikukat viihtyvät puolivarjoisissa puiden ja pensaiden alustoissa. Pensaiden ja puiden lehtien annetaan kerrostua sipulikukkien ylle. Näin sipulit saavat talvensuojaa.
Monet lajit leviävät suotuisissa oloissa
Vanhoissa puutarhoissa näkee laajojakin nurmikenttiä, joita keväisin peittää kirjava pikkusipuleiden meri. Vanhat puut, esimerkiksi omenapuut tai jalot lehtipuut, varjostavat ja niiden alle ovat levittäytyneet sinikukkaiset idänsinililjat (Scilla siberica) ja valokukkaiset lumikellot (Galanthus nivalis).
Vaaleanpunainen lehtolaukka (Allium oreophillum), kirkkaankeltainen keltalaukka (A. moly), lähes valkoinen posliinihyasintti (Puschkinia libanotica) ja sinisen eri sävyiset kevättähdet (Chinodoxa) vaativat hieman enemmän valoa. Siniset ja valkoiset helmililjat (Muscari) muodostavat isoja mättäitä auringossa ja puolivarjossa.
Monet pikkusipulikukat lisääntyvät sivusipuleista ja siementämällä.
Nurmikolla nämä lajit viihtyvät vain, jos nurmikkoa ei leikata kevään kukinnan jälkeen pariin kuukauteen niin, että siemenet ehtivät kypsyä. Tällöin kasvusto laajenee vuosi vuodelta.
Parhaiten luonnonmukaiseen puutarhaan sopivat tulppaanilajeista metsätulppaani (Tulipa sylvestris) ja parvitulppaani (T. tarda).
Lähde: Sipulikukat, Kotipuutarhan opas 1999, Paula Ritanen-Närhi