Keijunruusu ja helokit kukkivat heinäkuussa
Heinäkuun 2011 nimikkokasvit ovat keijunruusu ja helokkien suku. Molemmat viihtyvät aurinkoisilla ja kuivahkoilla kasvupaikoilla. Pienehkö keijunruusu soveltuu monenlaisiin istutuksiin eikä vaadi paljon hoitoa. Keski- ja loppukesällä keltaisina kukkivat helokit ovat perennoja eli monivuotisia ruohovartisia kukkakasveja. Kuukauden kasvit valitsee Taimistoviljelijät ry. Kutakin kasvukauden kuukautta kohden nimetään yksi puu tai pensas ja yksi perennasuku.
Matala ja kestävä keijunruusu
Matalahko, 100-150-senttinen keijunruusu (Rosa 'Dart's Defender') puhkeaa kukkaan jo kesäkuun lopussa, ja kukinta kestää noin viisi viikkoa. Puolikerrannaiset, violetinpunaiset kukat tuoksuvat kohtalaisen voimakkaasti. Tiheäoksainen lajike peittää hyvin ja on koristeellinen silloinkin, kun se ei kuki. Lehdistö on siro, hyvin kiiltävä ja kapealehdykkäinen, ruska-aikaan keltapunainen. Naurismaiset punaiset kiulukat erottuvat selvästi lehtimassasta syksyllä.
Keijunruusu kukkii runsaimmin aurinkoisella paikalla. Maa voi kuivaa tai hikevää. Ilmastollisesti kestävä ja terve keijunruusu soveltuu sekä julkisiin istutuksiin että kotipuutarhoihin. Juurivesoja kasvaa runsaasti, mutta pensas ei leviä hallitsemattomasti. Se menestyy vyöhykkeillä IIV(V) eli lähes Oulun korkeudella saakka.
Heleänkeltaiset helokit
Helokit (Oenothera) ovat kotoisin Pohjois-Amerikan preerioilta. Pioneerikasveina ne ilmestyvät paikkoihin, joissa multa on paljastunut vaikkapa rakentamisen takia. Helokit tarvitsevat kuohkean ja hyvin ojitetun kasvualustan, joka kuivuu pian sateen jälkeen. Rinteessä, kohopenkissä tai perinteisessä kivikossa ylimääräinen vesi poistuu nopeasti.
Kultahelokki (Oenothera fruticosa subsp. glauca) on yleisin meillä viljeltävistä helokeista. Tämä 40 senttiä korkea, pystyvartinen laji on hyvä jakaa noin viiden vuoden välein. Hyvin talvehtiva loistohelokki (Oenothera pilosella) muistuttaa paljon kultahelokkia. Isohelokki (Oenothera missouriensis) on saanut nimensä vaaleahkojen kukkiensa koon perusteella. Lamoavaversoinen isohelokki on kuitenkin vain 20 senttiä korkea.
