Isokokoisia lehtipuita

Lehtipuita valittaessa on tärkeää tarkistaa, että valittava kasvi menestyy kasvupaikalla. Monet jalot lehtipuut ovat Suomessa menestymisen raja-alueilla. Toinen tärkeä huomoitava tekijä on kasvin tarvitsema kasvutila täysikasvuisena.

Tässä esitellään muutamia Suomessa menestyviä isokokoisia lehtipuita.

Tuomet (Prunus)

Prunus padus ´Colorata´.

Tuomet (Prunus) kasvavat suhteellisen nopeasti nuorena. Niitä ei mahlavuodon takia leikata keväisin, leikkaus myöhään syksyllä tai aikaisin kevättalvella. Kasvi sietää leikkausta. Juuristo on laaja ja pinnanmyötäinen. Kasvi ei ole kovin vaativa kasvupaikan suhteen. Tuomet ovat suomalaisille tuttuja maalaistalojen pihapiireistä. Purppuratuomi (P. padus ´Colorata´) on tuomen lajike, jonka lehdet ovat punertavat ja kukat vaaleanpunaiset.

Tuohituomi, Prunus maackii.

Prunus-suku on erittäin laaja ja monipuolinen. Osa lajeista jää Suomen olosuhteissa pienikokoisiksi. Tuomen lisäksi isokokoiseksi puuksi meillä varttuu tuohituomi (P. maackii). Se kasvaa meillä 10 metrin korkuiseksi. Sillä kellertävänruskea, kiiltävä kuori. Lehtien syysväri on keltainen. Valkeat kukat ovat pitkissä tertuissa. Kasvilla on kaunis kasvutapa, näyttävä kukinta ja kaunis syysväri. Viihtyy Etelä- ja keski-Suomessa. Sopii yksittäispuuksi. Menestyy hyvin aurinkoisella ja varjoisalla kasvupaikalla.  Kasvupaikka mielellään kostea ja runsasravinteinen. Jos haluaa säilyttää tietyn kasvumuodon, joutuu poistamaan oksia.

Tammet (Quercus)

Tammet (Quercus) elävät vanhoiksi, jopa satoja vuosia. Niistä tulee maamerkkejä, koska ne voivat olla varsin korkeita ja leveitä puita vanhoina. Nuorena tammi kasvaa aika nopeasti ja sietää varjoa. Vanha tammi vaatii valoa, varjossa se ränsistyy. Juuristo ulottuu laajalle. Tammea ei juuri tarvitse leikata. Se on kestävä Etelä- ja Keski-Suomessa. Tammestakin löytyy muita meilläkin kokeitluja lajeja ja muunnoksia. Punatammi (Q. rubra) on etelärannikolla kokeilemisen arvoinen koristepuuna, sillä syysväri on komea - tosin meillä lehdet saattavat varista ruskeina liian lyhyen syksyn takia. 

Saarnet (Fraxinus)

Saarnet (Fraxinus excelsior) sietävät tuulta ja varjostusta, mutta kasvualustan tulee olla syvämultainen ja ravinteikas. Puut kärsivät pohjaveden laskusta, maanpinnan täytöstä ja keväthalloista. Kasvi kasvaa nopeasti ja kestää leikkausta. Saarni myös uusiutuu tyvi- ja kantoversoista. Isona se vaatii suuren kasvutilan ympärilleen. Saarni menestyy Keski-Suomea myöten.

Punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) on hiukan tavallista saarnia pienikokoisempi, täysikasvuisena 15 - 20 metrinen. Kauniin kasvutapansa, hienon syysvärinsä, siron lehdistönsä ja hyvän talvenkestävyytensä takia punasaarnea voi suositella. Puu ei vaadi erityistä hoitoa. Puu sopii aurinkoiselle paikalle. Viihtyy kosteilla ja kuivillakin paikoilla.

Poppelit (Populus)

Balsamipoppeli, Populus balsamea.

Poppelit (Populus) ovat nopeakasvuisia ja ne sietävät hyvin leikkausta. Ne ovat myös suhteellisen lyhytikäisiä. Vahva ja laaja juuristo tukkii herkästi salaojat ja viemärit. Siksi poppelipihoissa salaojat kannattaa suojata. Valoa vaativat poppelit vaativat runsasti kasvutilaa. Jos rakentamisen yhteydessä kasvupaikasta tulee kuiva, paikalla olevat poppelit kannattaa ehkä hävittää, sillä ne suosivat kosteaa maata. 

Poppelilajeja on paljon. Hopeapoppeli (P. alba), palsamipoppeli (P. balsamifera), berliininpoppeli (P. x berolinensis), isopoppeli (P. x generosa), laakeripoppeli (P. laurifolia), ruhtinaanpoppeli (P. x rasumowskiana), kartiopoppeli (P. suaveolens), pylväshaapa (P. tremula), jättipoppeli (P. trichocarpa).

Ruhtinaanpoppelilla on ikävä haitta: se tuottaa runsaasti siemenvillaa. 

Pylväshaapa, Populus tremula.

Haapa (Populus tremula) suosi valoa. Haapa on nopeakasvuinen ja sen laajasta pinnanläheisestä juuristosta kasvaa runsaasti juurivesoja. Se sietää hyvin leikkausta, mutta se saa helposti lahovikoja, joten se pitää suojella hyvin rakennusvaiheessa. Pylväsmäinen muoto kasvaa nopeasti kapeaksi ja näyttäväksi maamerkiksi.

Pylväshaapa poikkeaa muista mainituista lajeista kapean kasvutapansa takia. Se on nopeakasvuinen, se soveltuu aidanteeksi tai maamerkiksi tontille. Se ei vaadi paljon kasvutilaa, mutta kasvaa nopeasti 10 - 20 metrin mittaiseksi. Pylväshaapa menestyy Oulua myöten. 

Lepät (Alnus)

Tervaleppä, Alnus glutinosa.

Lepät (Alnus) sietävät erittäin hyvin leikkausta, ne versovat runsaasti kannoista. Ne pitävät puolivarjosta ja se menestyvät myös niukkaravinteisessa paikassa, sillä niiden juuristo sitoo typpeä. Tervaleppä (A. glutinosa) vaatii harmaaleppää kosteamman kasvupaikan. Tervaleppää näkee luontaisesti varsinkin järvenrannoilla. Harmaalepän (A. incana) juuristo sijaitsee pintamaassa eikä siedä maantäyttöä. Laji kasvaa nopeasti.

Lehmukset (Tilia)

Lehmukset (Tilia) sietävät leikkausta ja varjoa. Ne kestävät olosuhteiden muutoksia ja myös maantäyttöä. Juuristo vaihtelee kasvupaikan mukaan. Lehmuksiin liittyvä kielteinen piirre on, että lehdissä olevat kirvat erittävät keskikesällä tahmeaa ja likaavaa mesikastetta. 

Meillä menestyviä lehmuslasjeja ovat muun muassa metsälehmus (T. cordata), kriminlehmus (T. x euchlora), isolehtilehmus (T. platyphyllos) ja puistolehmus (T. x vulgaris).

Jalavat (Ulmus)

Jalavat (Ulmus) kasvavat nopeasti nuorina ja elävät suhteellisen vanhoiksi. Ne viihtyvät hyvin Etelä-Suomessa, hyvillä paikoilla Oulua myöten. Niillä on syvä ja laaja juuristo. Jalava sietää maantäyttöä leikkausta. Meillä kasvaa luontaisesti vuorijalavaa (Ulmus glabra) ja kynäjalavaa (U. laevis). Molemmista lajeista on erilaisia muotoja, mm. riippajalava (U. glabra ´Pendula´) ja pyramidijalava (U. glabra ´Exoniensis´). Myös muita jalavalajeja on Etelä-Suomessa.

Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) on arvokas puu, jos sellainen sattuu olemaan tontilla. Rakennusvaiheessa se kannattaa suojata huolella, sillä se saa herkästi lahovian. Korkeaa maantäyttöä vältetään. Hevoskastanja viihtyy suotuisilla paikoilla Etelä-Suomessa. Se sopii hyvin yksittäispuuksi mutta myös ryhmäksi paikoilla, joissa on riittävästi tilaa. Nuorena kasvi on hallanarka, vanhemmiten kestävyys parempi.

Jalopähkinät (Juglans)

Jalopähkinät (Juglans) ovat Etelä-Suomessa viihtyviä valoisten ja runsasrvinteisten kasvupaikkojen puita. Puuta ei voi leikata keväällä mahlavuodon takia. Leikkauksia tehdään mahdolisimman vähän, sillä puu saa helposti lahovian. Rungot on suojattava huolellisesti rakennusvaiheessa. Meillä japaninjalopähkinä kasvaa 5 - 10 metrin korkuiseksi. Koristearvo perustuu varsin eksoottisiin, koristeellisiin, isokokoisiin lehtiin. Japaninjalopähkinä sopii hyvin rakennettuun ympäristöön. Menestyy Etelä- ja Keski-Suomen eteläosissa. Kasvupaikka aurinkoinen, runsasravinteinen, kalkkiperäinen, runsasmultainen, kuohkea ja läpäisevä maaperä. Ei tarvitse erityistä hoitoa.

Koivut (Betula)

Punakoivu, Betula pubescens, f. rubra.

Koivut (Betula) ovat kauniita suomalaisia peruskasveja. Muut kasvit viihtyvät huonosti koivun alla, koska se haihduttaa runsaasti vettä. Koivun alla esimerkiksi nurmikko kuivuu herkästi poutakausina. Koivu kestää heikosti maantäyttöä. Se saa herkästi oksa- ja runkovaurioista lahovian. Oksia leikataan vain tarvittaessa loppukesästä, koska koivulla on runsas mahlavuoto keväällä.