Heinäkuussa kukkivat ritarinkannukset

Taimistovilijelijät ry:n heinäkuun 2009 nimikkokasvit ovat nukkeruusu ja ritarinkannukset. Molemmat kukkivat keskikesällä ja suosivat aurinkoista kasvupaikkaa. 
 
Jaloritarinkannukset ovat perinteisiä perennoja, jotka tekevät kukkapenkistä huomion keskipisteen. Toista metriä korkeat kukinnot ovat täynnä sinisiä, valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia. Sähkönsinisenä kukkiva kiinanritarinkannus sen sijaan on hento, alle puolen metrin korkuinen kivikkokasvi.

Jaloritarinkannusten (Delphinium x cultorum) pitkät siniset, valkoiset ja vaaleanroosat kukinnot kohoavat sydänkesällä muiden perennojen yläpuolelle. Lajikkeesta riippuen 120–200 senttiä korkeiksi tulevat taimet istutetaan noin puolen metrin välein. Jaloritarinkannukset leviävät hillitysti, sillä pitkiä juuriversoja ei kehity. Ne viihtyvät valoisalla paikalla runsasravinteisessa, 50 senttiä syvässä mullassa.

Meillä viljellään pääsääntöisesti Pacific-ryhmän jaloritarinkannuksia, kuten ’Astolat’, ’Blue Bird’ ja ’Galahad’. Niistä on tullut suosittuja erityisen suurten ja tiheiden kukintojen vuoksi. Belladonna-ryhmän jaloritarinkannusten kukinnot ovat ilmavammat ja kukat pienehköt. 

Matalampia kasveja kaipaavalle on tarjolla Magic Fountains -lajikkeita. Näitä 70–100 sentin mittaisia jaloritarinkannuksia istutetaan noin 40 sentin välein. Ne kukkivat varhain eikä niiden kukintoja tarvitse tukea.

Pienikokoinen kiinanritarinkannus (Delphinium grandiflorum) sopii kuivahkoon kivikkokasviryhmään. ’Blauer Zwerg’ ja ’Butterfly’ ovat vain 25 senttiä korkeita, loistavansinikukkaisia viljelymuotoja.