Elokuun kasvi on peittopaju

Tämän elokuun nimikkokasvit peittopaju ja punahattu viihtyvät aurinkoisella paikalla. Peittopaju ’Tuhkimo’ (Salix x aurora) on uusi rentoversoinen ja matala pensas, joka on kuitenkin jo osoittautunut niin kestäväksi, että Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus on myöntänyt sille FinE-tunnuksen. Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) on keskikesästä pitkälle syksyyn kukkiva perenna, joka tarvitsee lämpimän kasvupaikan. Vajaan metrin korkuisen kasvin kukat muistuttavat lierihattua liilanpunaisine tai valkoisine laitakukkineen.

Peittopajua vaikkapa rinteeseen

Verraten uusi peittopaju ’Tuhkimo’ (Salix x aurora) on matala, kestävä ja hyvin maanpinnan peittävä pensas. Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus valitsi sen FinE-lajikkeeksi paljolti kiiltävän, tummanvihreän lehdistönsä vuoksi, ja koska se menestyi hyvin peittopensastutkimuksessa kaupunkien viheralueilla. Se oli jo parin vuoden kuluttua istutuksesta lähes kahden metrin levyinen.

Vain 40–50 cm korkea peittopaju sopii pihoille, puistoihin ja liikennealueille suuriksi ryhmiksi. Se verhoaa rinteen ja muut paikat, joissa nurmikon hoito olisi hankalaa. Peittopaju menestyy lähes koko Suomessa vyöhykkeillä I–VI(VII). Versot ovat koristeellisen punaruskeat. Lehdet puhkeavat Etelä-Suomessa toukokuun puolivälissä. Vaatimattomat ”pajunkissat” avautuvat miltei samaan aikaan.

Jotta ’Tuhkimo’ peittäisi kasvupaikkansa mahdollisimman pian, se kannattaa istuttaa valoisalle tai kevyesti varjoisalle paikalle, jolloin lehdistöstä tulee tuuhein. Peittopajua ei tarvitse leikata juuri koskaan, eikä sillä ole pahoja kasvintuhoojia. Kasvualustan tulee olla mieluiten hikevä, mutta muutoin peittopajulle kelpaa tavallinen keskiravinteinen peruskalkittu maa.