Vuorimänty ja kuunliljat elokuun 2011 kasvit

Elokuun nimikkokasvit vuorimänty ja kuunliljat ovat kasvupaikkavaatimuksiltaan lähes toistensa vastakohdat. Vuorimänty viihtyy auringon paahteessa ja kuunliljat pääsääntöisesti varjossa. Kuukauden kasvit valitsee Taimistoviljelijät ry. Kutakin kasvukauden kuukautta kohden nimetään yksi puuvartinen kasvi ja yksin perenna eli monivuotinen kukkakasvi.

Vuorimäntyä rinteisiin

Ainavihannalle vuorimännylle (Pinus mugo) ei löydy helposti korvaajaa. Vain muutama havupensas on yhtä talvenkestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Koko Suomessa menestyvä vuorimänty on tuttu näky asuinalueilla, tienpientareilla ja istutetuilla hiekkarinteillä. Siitä voi kehittyä myös vinorunkoinen puu, ellei kasvua rajoiteta katkomalla puutumattomia vuosikasvaimia juhannuksen tienoilla. Leikattuna lajista voi tulla kolmisen metriä korkea ja vähintään yhtä leveä.

Vuorimännystä tulee tuuhein aurinkoisella paikalla, mutta se sietää enemmän varjoa kuin luonnonlajimme metsämänty, sillä vuorimänty kasvaa kotiseudullaan Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa paitsi aukeilla kalliorinteillä, karuilla soilla ja hiekkakankailla myös tuoreissa metsissä. Neulaset säilyvät oksilla 5–8 vuotta, mikä tekee vuorimännystä tiheän.

Kääpiövuorimännyt pysyvät pieninä ilman leikkausta, mutta niidenkin vuosiversoja voi typistää halutessaan. Oksat ja neulaset ovat lyhyemmät ja tiheämmässä kuin vuorimännyllä. Kääpiövuorimännyt ovat täysikokoisina 50–100 senttiä korkeita ja leveän pallomaisia, sillä niiden alimmat haarat kasvavat maata myöten ja kohenevat kärjistään.

Kuunliljat peittävät maan tiiviisti 

Varjoisten ja kosteiden paikkojen lehtiperennoiksi mielletyt kuunliljat (Hosta) ihastuttavat myös kukinnallaan. Sinivioletit tai valkoiset, mietotuoksuiset kukat avautuvat heinä–elokuussa. Kuunliljat ovat hyvin helppohoitoisia kun ne pääsevät taimivaiheen yli. Täysikokoiset kasvit sietävät myös yllättävän hyvin kuivuutta eikä niitä tarvitse jakaa usein, vaan ne saavat kasvaa rauhassa jopa vuosikymmeniä.

Aluksi kuunliljat varttuvat hitaasti, mutta täysikokoisen kasvin lehdistö kattaa maanpinnan niin täydellisesti, että siemenrikkakasvit eivät voi edes itää valon puutteessa. Kuunliljat istutetaan mieluummin liian syvään kuin liian ylös, jottei juuristo kuivu. Sumutus tai kastelu juuristoalueelle takaavat, etteivät lehdet vahingoitu vesipisaroista. Veden kaatamista lehdille vältetään erityisesti kastelulannoitetta annettaessa.

Kuunliljojen lehtisuppilot nousevat maasta myöhään keväällä ja avautuvat pyöreäksi mättääksi. Taimien väleihin mahtuvat hyvin vaikkapa varhain keväällä kukkivat narsissit ja tulppaanit, joiden lakastuvat versot jäävät kuunliljojen lehtien peittoon.

Kuunliljan eri lajikkeiden lehdet hohtavat kaikkia vihreän sävyjä sekä sinistä, keltaista tai valkoista. Lavan muoto vaihtelee kapean soikeasta herttamaiseen, lusikkamaiseen ja lähes pyöreään. Kokonaan vihreälehtiset kuunliljat kestävät parhaiten synkkää varjoa. Kelta- ja valkokirjavat lajikkeet taas istutetaan puolivarjoon tai jopa aurinkoon, jos maa on hikevää.